Kun Antti Kotkavuori tuli ensimmäistä kertaa töihin kesällä 1997, hän ajatteli sen olevan vain väliaikainen työ. Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen kesätyötä etsien, hän astui terästuotannon maailmaan—tietämättä, että se merkitsisi uran alkua, joka jatkuisi yli kaksi vuosikymmentä.
– Aloitin kesäharjoittelijana, Antti muistelee.
– Yksi opettajistani kertoi meille avoimista työpaikoista Fundialla, kuten yritystä silloin kutsuttiin. Hain paikkaa ja sainkin sen. Viihdyin varmasti työssä, koska palasin seuraavina kesinä takaisin.

Vuonna 2001 Antti aloitti vakituisessa työsuhteessa 24-vuotiaana. Seuraavien kahdeksan vuoden ajan hän työskenteli lähes kaikilla tuotannon osa-alueilla.
– Tein oikeastaan kaikkea, mikä liittyi tuotantoon, hän sanoo.

Mutta loukkaantuminen muutti suunnan. Olkapääleikkauksien jälkeen lääkäri suositteli, ettei tuotantotyö ehkä olisi kestävää. Silloin Antille tarjottiin uutta polkua suunnitteluosastolla.
– Siitä on nyt melkein 16 vuotta—ja loppu on historiaa.

Kasvua suunnittelussa ja johtamisessa
Antti oli opiskellut insinööriksi ja toi mukanaan lähes neljän vuoden opinnot uuteen rooliinsa—sekä halun oppia tekemisen kautta.
– Tätä työtä ei oikeastaan voi oppia koulussa. Se pitää oppia käytännössä, hän selittää.

Nykyään Antti toimii projektipäällikkönä, tasapainoillen suunnittelu- ja johtamistehtävien välillä. Välillä hän johti koko osastoa, kun hänen esimiehensä oli ulkomailla.
– Se on yhdistelmä—noin 50 % suunnittelua ja 50 % johtamista, hän sanoo.
– Yksikään päivä ei ole samanlainen, ja juuri se tekee työstä mielenkiintoista.

Yksi Antin kohokohdista on ollut yrityksen avoimuus innovaatioille, erityisesti Building Information Modelling (BIM) -teknologian käyttöönotossa.
– Kun BIM tuli, yrityksemme oli heti halukas investoimaan koulutukseen ja asiantuntemukseen, jo ennen kuin ala oli täysin valmis. Sellainen tulevaisuuteen katsova asenne on ollut asia, jota olen todella arvostanut.

Ihmissuhdetaidot
Antti on oppinut, että menestys suunnittelussa on paljon muutakin kuin teknisiä taitoja.
– Tärkeintä on hyvät ihmissuhdetaidot. Toimimme usein linkkinä tehtaan ja työmaan välillä. Emme aina tapaa rakentajia kasvokkain, joten kaikki pitää hoitaa puhelimitse. Mitä parempi olet ihmisten kanssa, sitä paremmin selviät työstäsi.

Hän korostaa myös ratkaisukeskeisyyttä syyllisten etsimisen sijaan.
– Virheitä sattuu—olemme vain ihmisiä. Tärkeintä on löytää ratkaisut, ei osoitella sormella.

Joukkuehenki ja kulttuuri
Koettuaan useita omistajanvaihdoksia ja nimenmuutoksia Antti sanoo, että yksi asia on pysynyt muuttumattomana: vahva joukkuehenki.
– Meillä on ollut todella hyvä tuuri tiimiläisten kanssa. Kaikilla on hyvä työetiikka ja oikea asenne. Se tekee tästä hienon työpaikan.

Hän arvostaa yhteisöllisyyttä niin omassa toimistossa kuin pohjoismaisten kollegoiden kesken.
– Tunnemme toisemme, ja jos tarvitsen neuvoa, tiedän keneen ottaa yhteyttä Ruotsissa, Tanskassa tai Norjassa. Olisi mukavaa järjestää enemmän maiden välisiä tapaamisia, mutta jo nyt yhteydet ovat hyvät.

Elämää työn ulkopuolella
Työn vastapainoksi Antti löytää rauhaa luonnosta.
– Minulla on seinällä tarra, jossa lukee “Olisin mieluummin kalassa”—ja se pitää paikkansa, hän nauraa. Joka vuosi hän matkustaa perheen ja ystävien kanssa Pohjois-Ruotsiin viikon mittaiselle taimen- ja harjuskalastusretkelle, jonne lennetään helikopterilla syrjäseudulle matkapuhelinverkon ulkopuolelle.
– Se on täydellinen tapa irrottautua arjesta. Ei sähköposteja, ei puheluita—vain kalastusta ja luontoa.

Katse tulevaan
Yli kahden vuosikymmenen jälkeen yrityksessä Antin tulevaisuuden tavoitteet ovat yksinkertaiset: pysyä terveenä, jatkaa oppimista ja nauttia työstä.
– Tietysti tehtävät ovat tehtäviä—niitä tehdään, koska se kuuluu työhön. Mutta se, mikä tekee tästä hienon työpaikan, ovat ihmiset ja yhteisö.

Ja hänen neuvonsa uusille kollegoille? Pidä mieli avoinna.
– Kaikki tekevät virheitä, niistä pitää oppia. Erääseen kuulemaani esitykseen viitaten: ”Mahdolliset virheet kannattaa tehdä jo alussa, niin niistä voi oppia heti”. Emme ole robotteja—tämä on ihmisten välistä yhteistyötä ja yhteistä oppimista.